Pääsin siis pois mielisairaalasta ja tässä sitä ollaan pärjätty vaihtelevalla menestyksellä. Yksi lähete takaisin on ollut vireillä, mutta sain psykoterapeuttini ja lääkärini kanssa neuvoteltua sen peruuttamisesta. Olen todella kiitollinen, että sain vielä mahdollisuuden yrittää elää elämääni, kuten 'normaalit' ihmiset. Hirmu paljon olen saanut apua ja tukea eritahoilta ja elämäni todella alkaa jo näyttääkin mielekkäältä. Olen jopa saanut tehdyksi jonkinlaisia suunnitelmia tulevaisuudelle ja pitkäaikainen haavenikin on täyttymässä. Meille kotiin tulee pienoinen koiraprinsessa, jonka olen jo nimennyt Ronjaksi. Kolme kertaa olen häntä käynyt katsomassa ja voi mahoton, miten se on aina viikon kuluessa kasvanut! Ja pentueen omistajakin vaikuttaa todella fiksulta tapaukselta. On ihanaa katsoa, kun hän käsittelee pentuja niin hellästi ja kunnioituksella. Ja todella välittää pentujen kohtalosta miettimällä tarkkaan, millaiseen perheeseen koira on pääsemässä. Pitäisi vielä malttaa odottaa vapun yli, että prinsessa on luovutusiässä. Ensi viikolla voisi käydä jo ostamassa joitain tarvikkeita valmiiksi odottamaan.
Loppuun voisin todeta, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin, kunhan malttaa tarpeeksi odotella ja tehdä töitä sen eteen. Tasapainoinen elämä ei ole millään tavalla yliarvostettu asia.

Tässä on Ronja kolme ja puoli viikkoisena :>