Kuka mie sitten oikeastaan olen?

Analysoin seuraavaksi itseäni typerien testien kautta. Itsestään on niin kovin vaikea kertoa, kun pystyy katsomaan asioita vain yhdeltä kannalta; minuna, eikä sellaisena, millaisena muut minut mahdollisesti näkevät. Mutta nyt kerron kuitenkin, että millaiseksi itse koen itseni.
Olisi varmaan helpointa tehdä vain sellainen pieni factfile, jonka ehkä joku viitsisi nopeasti läpilukea, mutta kuten tavallista, teen asiat monimutkaisemmalla kaavalla. Tässä samalla huvitan itseäni kuluttamalla aikaa. Nämä aamuyöt eivät ole suosikkejani.

Ensimmäisenä on testin tulos, jonka jälkeen olen pohtinut vastauksen paikkaansa pitävyyttä.

Persoonallisuus:

"Olet oma yksilösi, älykäs, etäisen analyyttinen ja mietiskelevä. Arvostat eniten ideoita, periaatteita ja abstraktia ajattelua. Kaltaisesi loogiset ihmiset yrittävät ymmärtää ja selittää maailmankaikkeutta, eivätkä muuttaa tai hallita sitä. Ihmistyyppisi usein haluaa korkeampaa koulutusta ja pyrkii saamaan oppiarvoja ja tietämystä useilta elämän alueilta. Sinulle soveltuvat parhaiten akateemiset tai tutkimustyöhön liittyvät ammatit. Ei ole väliä, mistä tieteenalasta on kysymys, niin olet kotonasi kun voit tutkia asioita ja miettiä ja analysoida abstrakteja ja teoreettisia aiheita. Olet usein visionäärin, tiedemiehen tai arkkitehdin roolissa. Teet oman työpanoksesi mieluiten yksin. Sinulla voi olla vaikeuksia arkisten asioiden hoitamisessa, koska asioiden mietiskely täyttää elämäsi. Toisten mielestä saatat olla ylimielinen ja syrjäänvetäytyvä. Ihmissuhteet voivat olla sinulle ongelmallisia, koska tunteet ovat sinulle vierasta aluetta."

-Pohdiskelija ja tiedonjanoinen olen, sitä ei käy kieltäminen, mutta en ole koskaan suunnitellut itselleni minkäänlaista akateemista uraa tai pitänyt titteleitä jotenkin saavutusten arvoisena. En tosin koskaan ole ollut kiinnosunut syistä ja seurauksista vaan nimenomaan olemisesta. Siinä mielessä testitulos väittää oikein, että olen yksinäinen susi. Viihdyn paljon itsekseni ja jo se antaa minulle omituisen ihmisen leiman monien silmissä. Hitto, mie vain satun pitämään seurastani! Ylimielisyyttäni olen viime aikoina pohtinut jonkin verran. Olen karkottanut monia ihmisiä luotani ihan vain oman asenteeni vuoksi, eikä sen tiedostaminen edes häiritse minua. Olen ylimielinen ja itsekeskeinen usein, mutta en silti tahdo satuttaa ketään. Puhun asioista niiden oikeilla nimillä, mutta kuten tiedämme, on monia erilaisia tapoja ilmaista itseään. Tässä kohtaa olen kovin kehno. en juurikaan kaunistele sanomisiani ja sekös sitten saakin monet varpailleen.

Sukupuoli:

"Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan.   Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija.  Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.
Olet sukupuolen suhteen hyvin tasapainoinen, yhtä vähän kumpaankaan sukupuoleen sitoutunut. Tulet hyvin toimeen muiden sukupuoliryhmien - miesten, naisten ja mieheyttä ja naiseutta itsessään yhdistävien androgyynien kanssa - , koska et ole niin kaukana muista ryhmistä."

-Jo hyvin hyvin nuorena, silloin kun aloin hahmottaa sukupuolierot ja siihen liittyvät asiat olin kovin vihainen maailmalle siitä, että olin syntynyt tytöksi. Muistan harjoitelleeni pottaan pissaamista seisaallaan (mikä ei luultavasti tuottanut kaksista tulosta :P ) ja useita vuosia siitä myöhemmin leikkautin hiuksenikin, kuten veljeni. Pukeuduin peittäen keihittyvät ruumiini löysiin vaatteisiin, jotka olin ostattanut äidilläni poikien vaateosastolta ja rakastin väkivaltaisia leikkejä ja urheilua monissa muodoissa. En kuitenkaan uhrannut tämän sukupuolisuuden ajatteluun juurikaan aikaa, minä vain olin sellainen. Nyt jälkeenpäin asiaa miettiessäni olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että sain kasvaa omana itsenäni ilman kyseenalaistamista ja sukupuoliroolien korostamista.
Jossain vaiheessa tämä kaikki kuitenkin jäi ja aloin mieltää itseni sellaiseksi, kuin minut oli tarkoitettu; tytöksi. Pikku hiljaa aloin hyväksyä ruumiini sellaisenaan ja nykyisin olen hyvin ylpeä sukupuolestani, eikä minulla ole mitään tarvetta alkaa sitä muokkaamaan suuntaan tai toiseen. Mikään naisellisuuden perikuva en kuitenkaan ole, mutta naiseus itsessään on minulle hyvin tärkeää.
Näiden kaikkien vaiheiden kautta olen löytänyt oman indentiteettini ja vaikka prosessi veikin aikaa, vei seksuaalisuuden löytäminen vielä pidempään, mutta tästä aiheesta olen kirjoittanu jo blogissani, joten en ala sillä asialla kiusaamaan ketään sen enempää.

Onnellisuus:

"Ymmärrät että elämä koostuu myötä- ja vastamäistä, joten otat ilon irti ensiksimainituista. Osaat arvostaa elämän pieniäkin iloja, ja pyrit elämään hyvää arkea. Et hermostu turhasta etkä kanna kaunaa tai janoa kostoa, mikä sekin lisää onnellisuuttasi. Luotat parempaan huomiseen ja hymyilet vapaasti silloin kuin hymyilyttää. Olet siis tasapainoisella tavalla onnellinen!"

-Onnellisuus on niin laaja käsite, että sitä ei todellakaan voi tiivistää noin vain muutamaan riviin. Se koostuu monista elämän osa-alueista, joilla tällä hetkellä minulla ei mene niistä yhdelläkään kovinkaan kehuttavasti. En silti väittäisi olevani onneton. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja arvokasta. Vaikka niin usein minusta kovin epätoivoiselta tuntuukin niin silti olen utelias näkemään huomiseen.


Ystävyys:

"Olet aidosti kiinnostunut ystävistäsi ja autat heitä mielelläsi. Et kuitenkaan anna edes ystävien käyttää itseäsi hyväksi, vaan tiedät tarkkaan, missä raja kulkee. Siksi ystäväsi kunnioittavat sinua. Uskallat sanoa ystävillesi ei. Et suostu notkumaan paria tuntia baaritiskillä vain siitä syystä, että ystäväsi haluaa flirttailla kiinnostavan henkilön kanssa. Toisaalta ystäväsi tietävät, että he voivat luottaa sinuun vaikeassakin tilanteessa.Sinulla ei ole tarvetta kalastella kenenkään suosiota, ja erotat aidot ystävät turhista tuttavista. Tiedät tarkalleen, ketkä ovat tärkeimpiä ihmisiä elämässäsi, ja ketkä taas kannattaa jättää omaan arvoonsa. Voit pelastaa ystäväsi pulasta, mutta et tee palveluksia ihmisille, jotka haluavat vain hyötyä sinusta. Tiedät, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Kateus ei happamoita hymyäsi, vaan olet aidosti onnellinen ystäviesi puolesta, kun heillä menee hyvin."

-Tällä saralla olen tullut niin usein petetyksi, että jossain vaiheessa lakkasin uskomasta vilpittömään ystävyyteen. En osaa luottaa ihmisiin ja siksi olen useimpien mielestä niin etäinen. Olen kuullut kutsuttavan minua jopa kylmäksi. En osaa päästää ketään lähelleni ja kiintymykseni muodostuu hyvin pitkällä aikavälillä. Ja kun sitten alan pitää jotakuta ystävänäni niin todella tarkoitan sitä ja ehkä tarrauduin liikaakin heihin kiinni, kunnes saan taas kokea kitkerän pettymyksen. Pidän ihmiset mieluummin kaveritasolla ilman velvollisuuksia ja tämä käykin paljon luontevammin. Ei ole turhia odotuksia, velvollisuuksia.. eikä niitä ystävän oikeauksiakaan. Ei ole tukea, eikä turvaa, mutta paksu nahkani takaa sen, että pärjään vallan mainiosti yksinkin. Ja tästä pääsemmekin heti sulavasti seuraavan testin aiheeseen..

Itsenäisyys:

"Tunnet itsesi ja oman arvosi. Tiedät tarkalleen, mitä haluat elämältäsi. Et jää odottelemaan, että toiveesi toteutuisivat kuin taikaiskusta. Olet valmis tekemään töitä saavuttaaksesi tavoitteesi. Olet vakaasti sitä mieltä, että vaikeudet on tehty voitettaviksi. Sinulta ei mene sormi suuhun, vaan osaat ratkaista ongelmia. Pystyt myös tekemään päätöksiä. Et tarvitse ystäviesi tai vanhempiesi tukea. Onhan sinulla omatkin aivot! Elämä on sinulle selviytymistaistelu, jossa vain vahvimmat voittavat. Avun pyytäminen on mielestäsi heikkouden osoitus, joka antaa muille mahdollisuuden käyttää kyynärpäitään ja sysätä sinut sivuun. Muista kuitenkin, että vankkumattomalla itsevarmuudella on myös varjopuolensa. Koska olet tottunut tulemaan toimeen omin voimin, et ehkä osaakaan pyytää apua silloin, kun sitä kipeimmin tarvitset. Opettele turvautumaan toisiin ja puhumaan tunteistasi, ennen kuin kulutat voimasi loppuun ja joudut jaksamisesi äärirajoille. Tiukan paikan tullen voit keventää taakkaasi vaikkapa tähän tyyliin: "Tiedän, että minusta saa helposti kovan ja vahvan kuvan, mutta nyt minusta tuntuu, etten selviä enää yksin. Voisitko auttaa minua?" Muista, että avun pyytäminen ei ole osoitus heikkoudesta. Se vaatii usein suurempaa rohkeutta kuin yksin yrittäminen."

-"Tiedät tarkalleen, mitä haluat elämältäsi." Ei, en tiedä alkunkaan, mitä tahdon edes ensi viikolta. Ajelehdin vain ajasta toiseen katsellen vierestä, kuinka muut ponnistelevat saavutustensa eteen. Minulla ei ole minkäänlaista päämäärää. Ei yhtään sellaista unelmaa enää jäljellä, minkä haluaisin toteuttaa. Istun risteyksessä miettien vaihtoehtoja, joita maailma ei minulle juurikaan tarjoa, enkä itse osaa niistä päättää..
Monet kavereista, kuten myös vanhempani ovat sättineet minua liiasta jääräpäisyydestä nimenomaan tämän itsenäisyyden suhteen. Minun vain on pärjättävä omillani. Ei minulla muutakaan enää ole, kuin vapaus päättää omista asioistani, elää omalla tavallani omilla arvoillani ja tullaa toimeen ilman ulkopuolesten avustusta. Puhun ulkopuolisista, koska tällä hetkellä en tunne olevani kenenkään kanssa kovinkaan läheisissä väleissä. 

Yhteenvetona voimme todeta, että olen hyvin jääräpäinen, mutta toisaalta kovin häilyväinen ihminen. Taipumukseni eskapismiin voi olla välillä jopa häiritsevää. Tällaiseksi yksinäisyys on minut muokannut. Vaikka sanonkin viihtyväni itsekseni, se ei tarkoita ettenkö tarvitsisi läheisyyttä ja muita ihmisiä ympärilleni. Kaipaan todella sellaisia ihmisiä, joihin kykenisin luottamaan, joita arvostaa ja jotka arvostaisivat minua.

Heimoi vain sille, joka todella jaksoi tämän kaiken lukea. (: