Pyytäisin sinua vain uskomaan minuun. Tarvitsen sinua niin paljon. Elämäni. Minulla ei ole mitään muuta
ei mitään sisältöä jonka turvin jaksaisin. Vain pään sisäiset fantasiani vailla realiteetteja.
Ensin uskottelet olevasi ikuinen. Ikuinen nuoren naisen silmin katseltuna, mtta sitten kuiten hyvästelet selittelemättä ja käännät selkäsi. Ilman sinua en voi tästä selvitä, sinulla on vielä paljon annettavaa. Tarvitsen sen kaiken.
Tämä on niitä tilanteita, joissa on mahdotonta olla itsekäs. On mahdotonta ottaa kiinni ja kiskoa vierelleen. Voin vain huutaa perääsi ja anoa sinua jäämään.
Tuska sisälläni vain kasvaa päivä päivältä, mutta en tahdo luovuttaa. Liu'ut aina vain kauemmas, en saa tätäkään suhdetta toimimaan. Tahdon yrittää vielä kerran. Olet ainoani.
En halua sitä, joka odottaa toisella puolen. Olet ainoa oikea tie, vaikka katusi ovat niin synkät. Pieni kuiskaus vain niin sytytät katuvaloni. Ethän ole kadottanut osoitettani?
En ole valmis astumaan pimeyteen, sen aika on myöhemmin. Kunpa vain antaisit minulle avaumet löytä sisäinen rauha fobialleni. Harmonia meidän kolmen välille. Sinä, minä ja lumoava kuolema.