Ilta oli jo pitkällä, kun istuin Natalian keittiönpöydän ääressä. Olin kuunnellut jo monta tuntia Natalian tilitystä siitä, kuinka hän uskoi poikaystävänsä pettäneen häntä. "Seuraavan kerran kun näen sen luuskan niin sanon sille suorat sanat." Natalia uhosi ties kuinka monennen kerran sen päivän aikana. Myöntelin, että sen se nainen on kyllä ansainnutkin. Olihan hän kolmen lapsen äiti ja naimisissa. Miten joku voi olla niin narttu, että siinä elämän tilanteessa vikittelee teinipoikia. Vaikka eihän Kirsi kyllä kovinkaan montaa vuotta Jaakkoa vanhempi ollut.

Natalia oli kertonut kuulleensa ystävältään, kuinka Kirsi ja Jaakko olivat jutelleet viimeksi baarissa käydessään niin intensiivisesti ja että Kirsi oli tunkenut Jaakon syliin istumaan. Tiesin kuitenkin, ettei Natalian ja Jaakon suhde ollut ihan terveellä pohjalla. Taustalla oli sairaanloista mustasukkaisuutta ja väkivaltaa puolin ja toisin. Olin jo jonkin aikaa Oton kanssa yrittänyt puhua Natalialle järkeä, että jättäisi sen kusipään. Mutta ei puheet auttaneet. Olin jutellut Jaakonkin kanssa heidän tilanteestaan, melko kärkkäästi ja syyllistäen kylläkin, mutta en vain voinut sietää sitä miestä silmissäni sen vuoksi, mitä hän teki Natalialle. Niin monet kerrat oli poliisit käyneet siinä asunnossa setvimässä heidän välejään ja niin monesti oli Natalia käynyt paikkauttamassa itseään sairaalassa. Mikä heitä oikein sitoi tosiinsa? Sitä en voinut ymmärtää. Itse en sietäisi tuollaista tilannetta hetkeäkään. "Olisi niin mahtavaa vetää nyt päät täyteen. Harmi vain, että kaupat on jo kiinni." Natalia puuskahti. Olin samaa mieltä. Olimme olleet jo yhden päivän selvin päin ja se tuntui ikuisuudelta. Kahden kuukauden aikana emme sellaisia päiviä olleet juuri viettäneet. Kaikki huolet tuntuivat haihtuvan kuin ilmaan silloin, kun sai alkoholia vereen. Ja silloin hävisi myös väsymys ja sekavuus. Kaipasin niin kipeästi rentouttavaa paukkua. Niinpä päätimme lähteä paikalliseen yökerhoon ilmoitettuani poikaystävälleni Otolle, että minulla olisi tälle illalle muita suunnitelmia, että tapaisimme seuraavana päivänä. Clubille päästyämme tilasimme tequilaa koko rahalla, mitä olimme saaneet yhdessä kokoon. Parin tequilan jälkeen tuntui ajatus taas kulkevan paljon paremmin ja musiikki kutsui tanssimaan. Nautin tanssimisesta. Viimeistään silloin unohtui kaikki vastuu ja ongelmat. Pian kuitenkin huomasin Natalian seisahtuvan paikoilleen ja tuijottavan toiselle puolelle tanssilattiaa. Kysyin, mikä häntä vaivasi ja seurasin hänen katsettaan. Silloin huomasin Kirsin keikuttavan lanteitaan seuranaan vaalea tyttö. Puraisin huultani ja kehotin Nataliaa rauhoittumaan ja unohtamaan koko heitukan. Yritettäisiin nyt pitää vain hauskaa. Niinpä Natalia heltyi ehdotukseeni ja menimme takaisin tequila lasiemme pariin ja hetken jo vaikutti siltä, että ilta olisi sittenkin pelastettu, kunnes Natalia sai päähänsä, että kävisi nyt viimein juttelemassa Kirsin kanssa Jaakosta. Jäin pöytään istumaan ja hymistelemään kappaletta, jota dj parhaillaan soitti. Ei mennyt kauaakaan, kun Natalia palasi luokseni kovin tuohtuneena kovaan ääneen kiroillen. Hän kertoi Kirsin potkaisseen häntä pohkeeseen, juuri kun hän oli ollut aikeissa palata takaisin istumaan. Silloin viha alkoi tarttua minuunkin.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vielä pari tequilaa ja olimme täysin kypsiä Kirsiin ja hänen narttumaisuuteensa. Itse en koko tyttöä tuntenut, en edes näöltä, ennen kuin sinä iltana. Ja mielelläni olisin kyllä jättänyt tuntemattakin, sillä kaikki alkoi mennä täysin pieleen, kun sitten satuimme Kirsin ja hänen ystävättärensä kanssa samaan aikaan vessoille. Natalia alkoi sättiä Kirsiä kovaan ääneen ja yhdyin siihen täysin. Pian Kirsin ystäväkin alkoi puolustella kaveriaan. En tiedä kuka sen aloitti ja miten, mutta yhdessä hetkessä olimme toistemme hiuksissa kiinni.

Kirsin ystävä oli minua huomattavasti pitempi ja vankempi, mutta jostain sain kunnon adrenaliini syöksyn ja revin hänet hiuksista vessan seinää vasten ja pakotin hänet lysähtämään maahan. Tyttö kiljui, että päästäisin irti. Silloin aloin hahmottaa hieman tilannetta ja totesin, että eihän meillä oikeastaan ollut edes mitään tappelemisen aihetta. Niin päästin tytön irti ja hän ryntäsi ulos vessasta. Seuraavaksi huomasin, kuinka Kirsi oli pahasti saanut Natalian ahdistettua seinää vasten ja potki tätä voimiensa takaa. Silloin mieleni taas sumeni ja kävin Kirsiin käsiksi. Otin kunnon otteen hänen pitkistä hiuksistaan ja kiskoin niin kovaa, että hänen oli pakko hellittää otteensa Nataliaan. Paiskasin Kirsin maahan ja löin häntä kasvoihin. Silloin Natalia oli saanut taas koottua itsensä ja alkoi potkia maassa makaavaa naista. Hetken kuluttua Kirsi ei tehnyt enää vasta rintaa vaan makasi hervottomana lattialla. Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja lamaannuin täysin. Tapettiinko me se? Natalia kiroili vieressäni vähintäänkin yhtä hätääntyneenä ja alkoi tuuppia minua ovea kohti.

"Nyt häivytään täältä ja nopeasti, ennen kuin kukaan tulee." Niinpä juoksimme kuin henkemme edestä portaat alas narikalle, otimme takkimme ja juoksimme monta korttelia, ennen kuin pysähdyimme. Hetken kesti hiljaisuutta ennen kuin repesimme nauramaan. En tiedä mitä se nauru oli, mutta ei se ollut ainakaan riemukasta tai vahingoniloista. Sekavaa kikatusta, ennen kuin mieleemme palasi taas pakokauhu. Täältä oli päästävä pois, ennen kuin joko poliisit tai tappelupukariemme ystävät löytävät meidät.

Natalia soitti puhelun ja pian auto kaartoi kirjaston eteen, jonka suojissa seisoimme ytimiä myöten palellen. En tuntenut autossa olevia miehiä kovinkaan hyvin, mutta sen tiesin, että porukassa oli eräs, joka tehtaili pontikkaa. Niinpä ostimme Natalian kanssa puolisen litraa tuota myrkkyä ja joimme sitä raakana niin kauan, kun ei enää mistään mitään muistikuvaa ollut ja vielä sen jälkeenkin.

 

 

Tämä tapaus vaivaa vieläkin mieltäni näin vuosien jälkeen. Nimet olen muuttanut, koska tuskin kukaan asianosaisista tahtoo asiasta enää puhuttavan. Vaikka onkin epätodennäköistä, että kukaan niistä, jotka asiasta jotain tietävät, sattuisivat lukemaan juuri tätä blogia.

Se aika oli kuitenkin elämäni kamalinta. Alkoholin sekoitettua päämme läpikotaisin vieden kaiken moraalisen tajun. Emme enää juurikaan hahmottaneet oikeaa tai väärää siinä vaiheessa kännäysputkeamme. Ainoa tavoite oli saada pää sekaisin keinolla millä hyvänsä. Tämä ilta oli kuitenkin yksi elämäni käänne kohtia.

Aloin selvetä pontikkahuuruista kahden päivän kuluttua ja olin täysin hermoraunio. En edes muista edeltäneistä päivistä muuta kuin hillittömän vapinan, sekavan olotilan ja itkun. Poliisikuulusteluista en muista muuta kuin sen, että voipuneena selitin asian oikean kannan, vaikka olimme "Natalian" kanssa päättäneet etukäteen mitä kertoisimme ja mitä jättäisimme kertomatta.

Tämän jälkeen otin koulusta vapaata pari viikkoa ja muutin vanhempieni luo kasailemaan itseäni. Eihän vanhempani tienneet mitään tapahtuneesta.. Enkä tahtonut kertoa heille mitään. Olinhan muutenkin ollut siihen mennessä täysin epäonnistunut tyttärenä.
Noin puolen vuoden kuluttua minut tuomittiin pahoinpitelystä ja lievästä pahoinpitelystä aika roimiin sakkoihin ja vaikka jo tähän mennessä olen ne saanut maksetuksi, eivät menneisyyden varjot vieläkään päästä otteestaan. Ei se, etten noiden rikosrekisteri merkintöjen vuoksi pääse haluamiini työpaikkoihin, tunnu niin pahalta kuin se, mitä niille naisille tein. Vaikka toisinaan olen saattanut näyttää jonkinlaisia väkivaltaisia merkkejä (lähinnä vain itseäni kohtaan), en voi käsittää, kuinka pystyin sellaisiin tekoihin. Vahingoittamaan ketään niin järkyttävällä tavalla. Toivoisin vain, että tekstini ansioista jonkun samassa jamassa olevan ihmisen silmät avautuisivat ja hän valitsisi toisen tien. Toisenlaisen pakokeinon, kuin mitä viina meille tarjoaa. Kävin itse pohjalla ennen kuin tajusin tilanteeni.. Menetin itsekunnioitukseni, poikaystäväni, asuntoni ja tulevaisuuden suunnitelmani ..Mutta kunpa vain voisin saada sen kaiken anteeksi.