Katso kahdesti taaksesi.
Näetkö muuta kuin kesäisen sateen,
joka kasvattaa maasta rikkaruohon?

Kastehelmet heijastavat siitä kasvosi.

Mullasta sinä olet tullut,
mullaksi jälleen muuttuva.

Vahva käsi ojentuu sinut poimimaan.

Älä anna sen koskettaa.

Olet hento ja murentuva.
Et löytäisi enää juuriasi.

Vain syvät viillot lehdilläsi.

Punaisina kyyneleinä valuisivat hiljalleen
mukaillen varttasi.

Huomaat vihreytesi kadonneen.