Neitonen majottautui meille vuonna 1997 salaa isältämme, joka omien sanojensa mukaan ei voinut sietää kissoja tai ylipäätään mitään, joka liikkui neljällä jalalla. Niinpä meillä ei koskaan ollut lemmikkejä lapsuudessamme, kunnes sitten äitimme toimesta haimme tämän misukan kotiimme. Jännitti ihan hurjasti, että miten isä reagoisi uuteen perheen jäseneemme. Hän oli kuitenkin heti myyty tuon karvaisen toffeepalleron tavattuaan. Niinpä Tessa jäi meille.
Luonteeltaan hän on erittäin hellyydenkipeä ja tuleekin mielellään kainaloon nukkumaan niin, että pää nojaa joko rintaa tai tyynyä vasten. Ja tietysti peitto hänellä täytyy myös olla.
Nyt Tessa on jo melko vanha mummeli ja hänelle oli aluksi todella kova paikka, kun näin useiden vuosien jälkeen taloon tuli toinenkin karvainen asukki, Sasu. Hän teki heti alusta asti selväksi, kuka on paikan pomo ja yhä edelleen tämä pieni kokoinen, kaikin puolin maailman herttaisin misukka pompottaa jättimäistä kollia mielensä mukaan.