Vuonna 2003 syksyllä elämääni tuli tämä mahtaileva, ylivilkas ja leikkisä kolli. Ensimmäisenä mieleeni tuli nimetä hänet Velmuksi, mikä toki olisi ollut todellakin osuva valinta, kuten jo muutamien päivien yhteiselon myötä tuli selväksi. Hän tuhosi kaiken särkyvän ihan vain tuhoamisen ilosta, vaikka kuinka koitin siivota asunnostamme kaiken sellaisen pois, mikä saattaisi olla hänelle jonkinlainen turvallisuusriski. Noh, kukkiakaan meillä ei sitten loppujen lopuksi ollut ollenkaan..
Mutta Sasu tämän villikissan nimeksi sitten tulikin. Muistamme varmaan sen hupaisan ja häiriintyneen Zazu -nimisen siivekkään Leijonakuningas elokuvasta? Ja voin taata, että näillä kahdella on muitakin yhtäläisyyksiä kuin pelkkä nimi!
Kaikessa veitikkamaisuudessaan ja sekopäisyydessään tämä pörröinen ystäväni on elämässäni yksi tärkeimpiä asioita. Ikävöin häntä koko ajan, enkä voisi kuvitellakaan ottavani hänen tilalleen toista kissaa.
Ehkä saitte käsityksen, että hänelle on sattunut jotain ikävää, mutta päin vastoin! Jouduimme muuttamaan kodistamme vanhempieni luo monista syistä ja sieltä hän sitten löysikin uudenlaisen ja luultavasti paremman elämän maalta. En raaskinut enää alkaa opettaa häntä kerrostaloasukiksi uudelleen, kun Sasu oli jo useita kuukausia saanut telmiä vapaana. Ja en usko, että äitini olisi häntä mukaani edes päästänyt. Niin kovin hänkin kiintyi tähän pikku hurmuriin (: